Karkalin luonnonpuisto sijaitsee Lohjanjärveen pistävällä kapealla niemellä. Suotuisa ilmasto ja kalkkipitoinen maaperä mahdollistavat rehevän kasvillisuuden. Suomen rehevät jalopuulehdot on pääaosin raivattu viljelykseen, mutta suotuisten sattumusten johdosta Karkali on säilynyt ja muodostaa manner-Suomen suurimman (noin 100 ha) yhtenäisen lehtoalueen. Luonnonpuistoissa on tiukemmat säännöt kuin muilla luonnonsuojelualueilla. Alueella liikuttaessa tulee pysytellä merkityillä poluilla.
 |
| Imikkä on yleensä pieni ja herkkä mutta voi suotuisissa oloissa kasvaa reheväksi. |
 |
| Keltavuokko (Anemone ranunculoides) on eteläinen laji. Se vaatii ravinteikkaan, savisen maan ja kasvaa Suomessa yleensä laikuttaisena valkovuokkojen joukossa. |
 |
| Sinivuokko kukkii edellisenä syksynä muodostetuista kukka-aiheista. Talvehtineet lehdet korvautuvat vähitellen uusilla. Poikkeuksellisen vaalea yksilö. |
 |
| Näsiä (Daphne mezereum) on pieni pensas ja kukkii lehdettömillä versoilla. Äitienpäivän aikoihin kukinta alkaa usein olla loppusuoralla. Suojaisissa oloissa näsiä voi kasvaa metrinkin korkuiseksi pensaaksi. |
Lehtokasveista suurin osa on myrkyllisiä. Rehevissä oloissa kasveilla on varaa muodostaa laidunnusta vähentäviä aineenvaihduntatuotteita eli myrkkyjä. Nyrkkisääntö lasten kanssa onkin, että kevätretkillä lehdoissa ei maistella mitään (muuta kuin eväitä)!
 |
| Tuuheiden pähkinäpensaiden (Corylus avellana) luoma katos luo suotuisat olosuhteet monille lehtokasveille. |
Karkalin alue on pitkään ollut tunnettu hienoista pähkinäpuulehdoistaan. Pähinäpensas kukkii jo huhtikuussa ja on puhjennut lehteen vuokkojen kukkiessa. Pähkinäpensaan lehdet muodostavat erinomaista kariketta ja ovat ensiluokkaista lehtomullan raaka-ainetta. Yksittäinen, 2-5 m korkeaksi kasvava runko on puuksi lyhytikäinen (noin 30-50 vuotta), mutta uusia juurivesoja muodostuu jatkuvasti ja näin syntyy rengasmainen kasvusto, runna. Täten pähkinäpensas voi saavuttaa satojen vuosien iän. Kun sisimmät rungot lahoavat, ne tarjoavat kasvupaikan vaateliaille lahottajasienille ja hyönteisille. Näin ollen pähkinäpensas tarjoaa luontaisesti uudistuvan lahopuujatkumon ja on luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin kannalta lehdon avainlaji.
 |
| Runna. |
Pähkinäpensas vaatii hyvät valaistusolosuhteet menestyäkseen ja kukkiakseen. Pähkinät (hasselpähkinät) ovat kuuluneet ihmisten ravintoon kivikaudelta asti ja olleet vientituotekin. Näin ollen pähkinälehtoja on luultavasti hoidettu kautta aikojen.
 |
| Lehtokuusama (Lonicera xylosteum) ei kevätretken aikaan vielä ole kukassa. Nuoret lehdet ovat pehmeän karvaisia mutta myrkyllisiä. |
 |
| Taikinamarja (Riber alpinum) on punaherukan sukulainen ja kuivien lehtojen pensas. |
 |
| Uhka. |
Karkalin alueen luonto on suojeltu. Luonnonsuojelussa on kuitenkin ensin päätettävä, millaista luontoa halutaan suojella. Karkalissa pyritään säilyttämään ehjää lehtokokonaisuutta ja tämä edellyttää hoitotoimenpiteenä kuusien poistoa. Metsähallitus on suorittanut alueella hoitohakkuita ja osa puuaineksesta on jätetty luontoon lisäämään monimuotoisuutta.
Karkaliin voi tehdä 0.5, 1, 2, tai 6 km pituisen retken. Reitit muodostavat peräkkäisiä lenkkejä ja niistä lyhimmät ovat helppokulkuisia. Karkalin luonnosta suurin osa on (lehto)metsää mutta kalliota, niittyä ja rantaakin mahtuu kierrokselle, varsinkin pisimmälle.
Alueen kartta löytyy:
 |
| Rantaluhta jää ajoittain veden alle. |
Karkalin luonnonpuisto sijaitsee Karjalohjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti