Vierumäen urheiluopiston luonto

Vierumäen urheiluopisto perustettiin 1930-luvulla luonnonkauniille paikalle hyvien liikenneyhteyksien äärelle. Nykyään se tarjoaa monipuolista liikunta-alan koulutusta sekä aktiviteetteja lomailijoille.

Vierumäen luonto on maisemallisesti näyttävää ja helposti lapsiperheen lähestyttävissä. Alue on oiva esimerkki  II Salpausselän. Salpausselät ovat monimutkaisia mannerjään reunamuodostumia, jotka muodostuivat (II selkä) viimeisen jääkauden sulamisvaiheessa jään  reunan pysähtyessä paikoilleen pidemmäksi aikaa. Jäätiköltä virtaavat sulamisvedet kasasivat lajittunutta maa-ainesta (kuten hiekkaa ja soraa). Jäätikön sisällä virranneet jäätikköjoet aikaansaivat pitkien jyrkkärinteisiä harjuja (esim. urheiluopiston alueelta alkunsa saava pitkittäisharjumuodostuma, joka johtaa Heinolaan asti). Kun jäätikön päältä virtaava jäätikköjoki laski eteläpuoliseen Baltian jääjärveen, kasaantuvasta materiaalista syntyi laajoja deltoja, joiden laki oli jääjärven tasossa. Tällaista deltakangasta edustaa tasainen Vierumäenkangas. Alueen maastolle ovat tyypillisiä voimakkaat kallioperän murrosvyöhykkeet, joissa sijaitsee esim. pitkä, kapea ja kaunis Valkjärvi, sekä maaperään jääneiden jäälohkareiden sulamisen synnyttämät suppajärvet ja kuivan maan supat, jyrkkäreunaiset kuopat, jotka voivat olla varsin suuriakin.



Valkjärvi syysiltana.

Vierumäen luonto on voimakkaasti ihmisen  muokkaamaa. Alueen metsät ovat UPM-Kymmenen omistamaa talousmetsää, suot ovat ojitetut ja esim. Vierumäenkankaan itäosa on muutettu laajaksi golf-kenttäalueeksi.

Vierumäen urheiluopiston alueen toimijat panostavat luontomatkailuun. Tarjolla ovat ruuhka-Suomen asukkaat, jotka etsivät mukavia luontokokemuksia. Luontosuhde ei välttämättä ole kovin antoisa jos ystävä on liian kesytetty.

Kaupunkiasukkaiden (helsinkiläisten ja tamperelaisten) luontosuhdetta on tutkittukin (Tyrväinen, Silvennoinen, Korpela ja Ylinen, 2007). Jopa 40 % vastaajista luokiteltiin 'luontoihmisiksi', jotka pitävät luontoa selvästi kaupunkia vetovoimaisempana. Puolestaan 35 % vastaajista kokee kaupunkiympäristön luontoa kiinnostavammaksi. Kuitenkin vain 5 % näistä 'urbaaneista' ei juurikaan välitä luonnosta. Mielenkiintoinen ryhmä on 'urbaanit luontoihmiset' (8 %), jotka kokevat sekä kaupungin että luonnon arvostettavaksi ympäristöksi.

Kangaskorte (Equisetum hyemale) on talvivihanta, haaraton korte, joka kasvaa
 Suomessa melko yleisenä mm. hiekkaisten harjujen penkereillä.

Sudenmaito on salaperäinen, suomalaiseen uskomusmaailmaan kuuluva limasieni, jonka lahopuulla elävät yksittäiset solut yhtyvät usein syyssateiden aikaan silminnähtäväksi limakoksi.




Tämä kangasvuokko (Pulsatilla vernalis)
kasvaa kulutukselle alttiissa paikassa.

Karujen harjumänniköiden asukki, kangasvuokko, on hätkähdyttävä näky. Valkoiset kukat ovat hämmästyttävän suuret ja  karvaiset, punervat nuput ja kehittyvät hedelmät muodostavat viehättävän asetelman.  Kangasvuokko on ensimmäinen Suomessa luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu kasvi (1928).  Kasvin taantumisen taustalla on muuttuneet metsänhoitotavat: Siemenestä leviävänä kangasvuokko hyötyi kulottamisesta. Tiheässä taimikossa tai heinikossa kangasvuokko ei menesty ja usein se kasvaakin metsätien pientareella.

Kukka on kasvussaan pysähtynyt verso, jossa muuntuneet lehdet (verho-, terälehdet, heteet ja emit) sijaitsevat kierteisesti tai kiehkuroina. Kangasvuokon kukassa sisemmän kiehkuran terälehdet ovat leveämmät kuin ulomman.