Torronsuon syysretki

Torronsuolla kuivat, hieman kohollaan olevat kermit vuorottelevat nauhoina kosteiden kuljujen kanssa. Suon keskiosassa on kasvittomia ruoppakuljuja ja avovetisiä allikoita (suolampareita).

Torronsuo on Etelä-Suomen suurin keidassuo. Hyväkuntoisella pitkospuureitillä on mahdollista kokea maisemallisesti hieno suoluonto ja avosuon tunnelma.

Suolle keskeistä on turve, joka muodostuu rahkasammaleesta (eng. peat moss). Rahkasammalet ovat alkeellisia kasveja, jotka juurettomina  ovat riippuvaisia kosteasta elinympäristöstä. Tähän sammal on sopeutunut rahkasoluilla,  jotka pidättävät vettä jopa 20 kertaa sammalen kuivapainon verran. Rahkasammalverson voi ajatella kasvavan ikuisesti pituutta. Kun vettyneet alemmat osat vajoavat suoveteen, ne alkavat hajota. Rahkasammalilla on kyky erittää happamuutta ympäristöönsä. Kylmässä vedessä, happamissa oloissa hajotustoiminta hidastuu ja osittain maatunut rahkasammal eli turve alkaa kerrostua. Suomen oloissa turpeen kerrostumisvauhti on noin 0,8 mm vuodessa.
Suomen luonnonsuojeluliitto/rahkasammal

Rahkasammalia kasvaa Suomessa 42 lajia. Kuivissa ja märissä kasvupaikoissa on oma lajistonsa. Kosteassa kasvavat rahkasammalet ovat syvän vihreitä, mättäillä viihtyvät ruskeat ja punaiset lajit (kuten rusorahkasammal, Shpagnum rubellum ja punarahkasammal, Sphagnum magellanicum).  Suon värit vaihtuvat myös vuodenajan ja ravinteisuuden mukaan - karu kasvualusta suosii punaisia sävyjä.
Ympäristö.fi/rahkasammaleet

Etelä-Suomen suot ovat  yleensä keidassoita kuten Torronsuokin. Keidassoilla turpeen muodostuminen aikaansaa suon keskiosan kohoamisen. Paksuimmissa kohdissa Torronsuolla turvekerros on jopa 12 metriä (keskimäärin 5,4 m). Suon keskiosat ovat kitukasvuisia mäntyjä ja varpuja kasvavia rämeitä. Suon reunalla on avoimia runsasravinteisempia nevoja ja kuusta kasvavia korpia.

Suomalaisten suosuhdetta on perinteisesti leimannut hyötynäkökulma. Soita on pidetty toimeentuloa uhkaavana ja vaarallisenakin. Kuitenkin kansanperinteeseen on tallentunut esikristillinen näkemys suosta raja-alueena, jossa tämän- ja tuonpuoleinen kohtaavat.  Suo - etenkin suuri -

on pyhä paikka.

Suo - sisulla ja sydämellä. Suomalaisten luontokokemukset ja -kertomukset kulttuurisen luontosuhteen ilmentäjinä. Laurén, Kirsi. SKS, Helsinki, 2006.

Suon kylmyydessä, hapettomissa ja happamissa oloissa pinnan alle uppoava elollinen aines voi säilyä vuosituhansia. Keskieurooppalaisilta turvesoilta on löydetty jopa kokonaisia ihmisruumiita, joiden oudot kohtalot ovat kiihottaneet mielikuvitusta. Epävakaan pinnan alle on tallentuneena mennyt aika. Suon pintakerroksessa hidas kasvu ja hajoaminen saavat aikaan pysähtyneen vaikutelman, jossa aika katoaa. Suolla liikkuminen on nykypäivän vaatimuksissa rimpuilevalle ihmiselle terapeuttinen kokemus.

Suo on kaunis. Hakala, Kirsi. Maahenki, 1999.

Soiden estetiikka avautuu ehkä helpommin nykyihmiselle, jonka elämä ei ole kamppailua hengissäsäilymisen puolesta. Perinteisesti suomaisemia on kuvattu lähinnä japanilaisessa taiteessa, jossa minimalistinen kauneus on arvossaan.

Siinä missä suo ennen tarjosi viimeisen pakopaikan vainotuille ihmisille, nykyään suolta tapaa monia harvinaisia lintuja ja kasvilajeja. Luonnontilaiset suot edustavat viimeistä koskematonta maisemaa suomalaisessa luonnossa metsän ollessa nykyisin pääasiassa talousmetsää.

           

Soiden suuri määrä on jättänyt jälkensä suomalaiseen sieluun. Suolla suomalainen kohtaa juurensa.

"Alussa oli vain suo, kuokka - ja Jussi."

Ja jos tähän olisi jääty, suot ja suomalaiset olisivat voineet elää rinnan (mm. osaa Torronsuosta on käytetty maatalouteen, kuten heinänkorjuuseen). Vasta laajamittainen ojitusinto 1950 ja 60-luvulla ja turveteollisuus ovat peruuttamattomasti tuhonneet soita niin että etenkin eteläsuomalainen suoluonto on uhanalainen.

Suomen ympäristökeskus/ suoluontotyypit

Soiden ahdinkoon herättiin 1970-luvulla, jolloin laadittiin Soidensuojelun perusohjelma, jonka puitteissa 13% Suomen nykyisestä suoalasta on rauhoitettu. Tavoitteena on suojella luontoarvoiltaan merkittäviä soita koko maassa. Ojitettuja suojelualuisiin kuuluvia soita on myös ennallistettu, jolloin suolle pyritään palauttamaan sen oma vesitalous ja suoluonto.

Soiden levinneisyys maassamme on pohjoinen, ilmastosta ja ihmistoiminnasta johtuen. Torronsuo on säilyttänyt alkuperäisen luonteensa poikeuksellisen hyvin. Se on myös sijaintinsa puolesta ruuhka-Suomen asukeille varsinainen helmi. 

Luontoon.fi/Torronsuo

Torronsuo on Metsähallituksen ylläpitämä kansallispuisto, joka kuuluu Natura 2000 alueeseen.

Suon palveluihin kuuluvat:

nuotiopaikka (runsaasti halkoja)

mahtava näköalatorni (14m)

siisti ulkohuussi

jämerä pitkospuureitti joka SOVÈLTUU PIENILLEKIN KULKIJOILLE!!!

1 km rengasreitti tai mahdollisuus kulkea suon yli osana rengasmaista noin 10 km luontopolkua (noin 5 km kävely, meno-paluu)

Kartat ovat saatavissa Metsähallituksen karttapalvelusta
Metsähallituksen retkikartta
sekä Luontoon.fi sivustolta Luontoon.fi/Torronsuo/kartat ja kulkuyhteydet

Samalla retkellä lapsiperheen kannattaa piipahtaa (varsinkin tultaessa pidemmästä matkasta)
Hämeen luontokeskuksessa (näyttely, kahvio, neuvontaa, esitteitä, matkamuistomyymälä)

Luontoon.fi/ Hämeen luontokeskus
Lähellä sijaitsee niinikään Metsähallituksen ylläpitämä Liesjärven kansallispuisto, jossa on viehättävä Korteniemen perinnetila (VUOHIA!).

Luontoon.fi/Korteniemen perinnetila

TÄHÄN RETKEEN EI YKSI PÄIVÄ TAHDO RIITTÄÄ!!!

Torronsuolle pääset näin:



Näytä suurempi kartta